Villisian metsästys

Perustietoa  villisiasata:

Villisika on sorkkaeläin, joka on kesy sian kantamuoto.

Ulkonäkö:

Talvella aikuinen villisika on mustaharmaa tai ruskeanmusta ja sen talviturkki on tiheäkarvainen ja lyhyt. Kesällä villisika on vaaleanharmaa ja karjun peitinkarvoitus on hyvin vähäistä. Lyhyestä peitinkarvasta johtuen karju saattaa näyttää kaljulta. Pienet porsaat ovat harmaankeltaisen, vaaleanruskean ja valkoisen kirjavia. 

Ääntely:

Villisian ääntely on erillaisata röhkimistä, joka muistuttaa kesysian ääntelyä. 

Villisian jäljet:

Villisian jäljet ovat saman näköiset kuin kesysian jäljet. Villisika jättää myös tonkimis jälkiä ja kulku-uiria. 

Elintavat:

villisikaurokset kulkevat yksinään. Ne jättävät lauman tultuaan sukukypsiksi. Emakot, poikaset ja nuoremmat villisiat kulkevat laumassa. Niiden reviirillä on mutakuoppa jossa ne käyvät rypemässä ja hankaavat itseään vieressä olevien puiden runkoon. 

Ravinto:

Villisika on kaikki ruokainen. Vaikka melkein kaikki sorkkaeläimet ovat kasvissyöjiä. Villisika tonkii maasta herkkupaloja, jotka se havaitsee herkän hajuaistin avulla. Selkärangattomat ja pikkujyrsiät kuuluvat myös sen ruokalistaan eikä se jätä haaskojakaan syömättä.

Metsäs:

Villisikaa saa metsästää 1.6-28.2, mutta villisika naarasta ei saa tappaa jolla on porsaat. 

Metsästystavat:

Villisikaa metsästetään yleensä kyttäämällä ruokintapaikalle tai haaskalle. Sitä voi myös metsästää pysäyttävällä ajokoiralla, mutta tässä vaaditaan koiralta rohkeutta ja taitoa. 

Metsästysvälineet:

Villisikaa metsästykseen käytetään kivääriä. Suosittuja kaliipereja ovat 9.3x63, 30-06 ja 9.3x74r. Kiväärintähtäimessä täytyy olla säädettävä suurennos ja tähtäin kuvio valaistu, sillä villisikaa metsästetään hämärän aikaan.